Elämä on niin huvittavaa.
Yhtenä hetkenä sitä luulee tietävänsä mitä haluaa. Tai ainakin että mitä ei halua.
Ja sitten sitä huomaa että haluaisikin vain palata ajassa taaksepäin siihen pisteeseen ettei ikinä olisi luullut haluavansa mitään normaalista poikkeavaa.
Miehen kanssa yhteenpaluusta on puhuttu. Ja sovittu että katsellaan. Mistään ei kuitenkaan tule mitään koska en osaa olla. En osaa olla niin enkä näin.
Kaikki menee päin vittua koko ajan.
Kouluhommat stressaa ja ahistaa.
Soppakin teki oharit viime viikolla ja suutuin sille.
Katotaan mitä tällä viikolla tapahtuu.
Hoki on pitänyt radio hiljaisuutta mikä on ihan helvetin hyvä.
Siinä ihmisessä on niin paljon hulluutta ja sitä mulla on jo omasta takaa, en tarvitse enempää. Kiitos kysymästä.
Nyt meen tekee lisää kouluhommia että ehkä joskus vaikka vahingossa valmistuisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti