Smör smör ja ranskanleipä.

Elämä on niin huvittavaa.
Yhtenä hetkenä sitä luulee tietävänsä mitä haluaa. Tai ainakin että mitä ei halua.
Ja sitten sitä huomaa että haluaisikin vain palata ajassa taaksepäin siihen pisteeseen ettei ikinä olisi luullut haluavansa mitään normaalista poikkeavaa.

Miehen kanssa yhteenpaluusta on puhuttu. Ja sovittu että katsellaan. Mistään ei kuitenkaan tule mitään koska en osaa olla. En osaa olla niin enkä näin.
Kaikki menee päin vittua koko ajan.

Kouluhommat stressaa ja ahistaa.

Soppakin teki oharit viime viikolla ja suutuin sille.
Katotaan mitä tällä viikolla tapahtuu.
Hoki on pitänyt radio hiljaisuutta mikä on ihan helvetin hyvä.
Siinä ihmisessä on niin paljon hulluutta ja sitä mulla on jo omasta takaa, en tarvitse enempää. Kiitos kysymästä.

Nyt meen tekee lisää kouluhommia että ehkä joskus vaikka vahingossa valmistuisin.

Kikkeliskokkelis.

Hohhoh.
Pitäis varmaan kirjotella vähän useammin.

Kaikkea on ehtinyt tapahtumaan.
Otettiin Miehen kanssa meidän asuntoon vuokralainen.

Hokin kanssa välit seis. Sillä on mielenterveysongelmia. Kukaan muu kuin minä ei vissiin niitä oo diagnosoinu, mutta mitä väliä. Hullu se on.
Ikinä ei päästyä pussailua pidemmälle, mutta hän tahtoo ottaa hitaammin. Joo että okei, herra ottaa ihan miten haluaa, minä häivyn. Tack och adjö!

Soppa tahtoo kimppailla. En  taida jaksaa. Varsinkaan sen jonkun urpon kaverin kanssa. Hohhoijaa.

Mies, no mies on mies. Sovittiin että keskiviikkona istutaan alas ja jutellaan. Keskustellaan että mitä tässä on tapahtumassa. En kyllä tiedä miten se keskustelemalla selviää, kun kumpikin on pihalla kuin postilaatikko.

Poika pyysi taas anteeksi. Koko ajan se pyytää. Aina jos vahingossa vaihdetaan muutamakin sana, se on pyytämässä anteeksi.

Hohhoh.