Aijumalauta mä vihaan murteita.
Kaikenlaista on tapahtunu? Vai onko sittenkään?
Mikä nykymaailmassa lasketaan merkittäväksi tapahtumaksi? Mainitsen arvoiseksi, kiinnostavaksi?
Palattiin Miehen kanssa yhteen. Olen hylännyt seikkailuelämäni ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.
Toivon, että Mies on myös tyytyväinen päätökseensä ja tajuaa että tässä suhteessa on meneillään "nyt tai ei koskaan"-hetki. Viimeinen oljenkorsi selvittää kaikki menneet asiat ennenkun lumivyöry peittää ne.
Nyt oli jo niiin diippiä metaforaa, etten kyllä itekään osaa täysin avata tota.
Hoki on kuollut ja kuopattu. Metafora.
Siitä ei oo kuulunut mitään, eikä mullakaan ole ollut mitään syytä ottaa siihen yhteyttä. Instagramista mä vakoilin (mä oon mestarivakoilija, oikee kunnon stalkkeri) että sillä on vissiin joku vaimokandidaatti Lappeenrannassa. Hyvä sille. Vaikka se onkin ihan valmista kauraa Auroraan psyk. osastolle, ansaitsee se silti jonkun ihmisen joka ymmärtää sitä sen hulluutta.
Vihdoin ja viimeinen mulla on sellanen olo että me ollaan Pojan kanssa kavereita. Voidaan vaihtaa kuulumisia ja olla "normaaleja". Ei mulla silleen oo mitään tarvetta sen kanssa enempää diibadaabailla. Onhan se ihan hauska sälli. Aika vauva ja pieni vielä, mutta eiköhän siitäkin hyvä tuu.
Sopasta ei oo kuulunu mitään. Hyvä niin. Mä toisaalta tiedän että siitä kuuluu vielä. Mikä ärsyttää. Mun pitäis varmaan ite ilmottaa sille että tack och adjö, oli hauskaa, ei muistella pahalla. Mutta tuntuu ihan helvetin tyhmältä yht'äkkiä vaan laittaa tollasta viestiä kun ei oo ollu mitään puhetta pitkään aikaan että nähtäis.
En laita mitään.
Duunit vituttaa. Vituttaa niin ettei veri kierrä. Oon kaks päivää sairaslomalla ja tää on niin autuutta. Jos ei vituttais näin paljon ja jos ei olis työharjottelua ens viikolla, olisin varmaan menny töihin tänään. Ei kiinnosta.
Meidän työpaikka on luovuuden hautausmaa.
Mä haluun naimisiin.
