Elämää, sen oheistoimintoja, opiskelua, väsymystä, lukemista, tenttejä, työharjoittelu, näyttösuunnitelma.
Ei helvetti.
Tällä hetkellä mun elämässä tapahtuu niin paljon etten oo ehtinyt stressaamaan, miettimään, analysoimaan tai pohtimaan mitään muuta kuin sitä kuinka pitää pää veden yläpuolella.
Kouluhommat alkaa näyttää aika hyvältä. Kaikki alkaa olla suhteellisen valmiina, tai jos ei valmiina niin ainakaan tilanne ei oo niin huono etteikö niistä valmiita saataisi.
Ihmissuhdeasiat on ollu semisti holdilla.
Olen keskittynyt vain elämääni Miehen kanssa. Tahallaan tai tahattomasti unohtaen kaiken muun.
Tuntuu turvalliselta tulla kotiin. Miehen kainaloon, ihmisen luo jonka tuntee. Josta tietää että se välittää, vaikkei se sitä koko aika hokisikaan.
En silti tiedä miltä tulevaisuus meidän osaltamme näyttää. Hetkittäin tuntuu siltä että turha tätä vastaan on räpiköidän, näin tän on tarkoitettu olevan, meidän kuuluu olla yhdessä. Ja sitten on niitä hetkiä kun tuntuu ettei menneisyyttä pyyhi pois mikään. Niinkun ei pyyhikään, mutta pystytäänkö me kirjottamaan tulevaisuudesta sellainen ettei se toista mennyttä? Se selviää vain kokeilemalla ja tällä hetkellä olo on positiivinen.
Soppa otti yhteyttä. Ekaa kertaa koskaan mulla tuli olo etten tahdo tehdä sen kanssa yhtään mitään, koska se loukkaisi Miestä.
Elämä on ihan liian jännittävää. Ja samalla niin helvetin tylsää.
Huomenna takaisin omiin töihin, melkein neljän viikon tauon jälkeen.
Hohhoijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti