Sekunneista vuosiksi.

Elämä kantaa.
Paitsi silloin kun se loppuu.
En oikein osaa suoristaa ajatustani.
En jaksa, ei kiinnosta.
Jokainen tehkööt mitä haluaa. Ehkä se on mun ajatus.


Pojan kanssa kaikki on ohi. Ja hyvä niin, en jaksaisi enää hänen olemustaan, juttujaan, lapsellisuuttaan. Häntä ylipäätään.

Miehen kanssa. Hmm. Olen ollut muutamana yönä kotona.
Seksiä, kyllä.
Läheisyyttä, kyllä.
Yhteenpaluu. Ei.
Ei enää.

Kolmas mies, Hoki, on edelleen kuvioissa. Kohta toista kuukautta.
Arvatkaapa mitä?
Ei seksiä.
Pelkkää pussailla. First base.
Ei edes kähmimistä. Tai hyvin pientä.
Olen ollut Hokilla yötä. Monta yötä.
Ei mitään.

Onkohan se homo?
Omien sanojensa mukaan hän tahtoo edetä hitaasti, tahtoo että tästä oikeasti tulee jotain, ei tahdo rikkoa itseään....

Homo.