Mene jo eteenpäin elämä!

Ja kyllähän se menee.
Vaikka kuinka tahtoisi ettei se mene.

En mä kyllä tahdo. Mä jotenkin odotan tulevaa, enkä osaa elää hetkessä.
Mä en osaa arvostaa tätä hetkeä, tätä päivää, enkä tätä kohtaa mun elämässä.
Haaveilen tulevasta, pelkään sitä. Kauhun sekaisin ilon ja onnen tuntein odotan sitä. Miksei se tule jo?

Koska elämä on tässä ja nyt.
Tässä perjantaissa, jolloin makaan kotona (kyllä kotona, olen taas täällä) tekemässä rästiin jääneitä koulujuttuja.
Tässä hetkessä, kun olen tyytyväinen itseeni ja siihen että olen tehnyt jo melkein puolet rästitehtävistä.
Tässä sängyssä jossa vielä pari tuntia sitten harrastin kiihkeää seksiä Sopan kanssa (Ohh-la-laa, lisää jännittäviä koodinimiä!) ja jossa nyt makaan katsomassa Simpsoneita Miehen aamutakki päälläni. Tää aamutakki muuten tuoksuu ihan Mieheltä.
Elämä on tässä. Tämä on mun elämä. Tämä elämä tässä. Tahdon nauttia tästä hetkestä.
En ole koskaan ymmärtänyt sanontaa "elää kuin huomista ei olisikaan", ehkä olen liian kirjaimellinen ihminen, mutta luulenpa että jos ihmiset tietäisivät ettei huomista ole, he käyttäytyisivät normaaliakin typerämmin ja vastuuttomammin. Ei kukaan voi elämänsä jokainen päivä sekoilla ja urpoilla.
Mutta nyt yritän kuitenkin elää niin, että nautin joka hetkestä. Elän sitä hetkeä, en huomista, en eilistä, vaan tätä päivää, tätä hetkeä.

En odota huomista. En odota että Hoki laittaa viestiä. En odota että Poika miehistyy ja pyytää anteeksi (onhan se pyytänyt anteeksi jo ehkä tuhat kertaa, mutta se on vähän sama kun  minä lukisin paperista kvanttifysiikan perusteita, en mä niistä mitään oikeasti tajuais, eikä tajua Poikakaan anteeksipyytämisestä tai pahoillaan olemisesta, kunhan lämpimikseen lätisee).
En aio enää maanantaina odottaa että olisipa jo perjantai. Nautin ensin maanantaista, sitten tiistaista ja niin edelleen. En odota että työpäivä loppuu. Nautin työstäni, keskityn siihen ja olen siinä hyvä.

Tämähän olisi todella ideaali tilanne, katsotaan kuinka onnistuu. Tällä hetkellä ihan hyvin. Kai?
En odota huomista. Nautin tästä hetkestä, Miehen tuoksusta tässä aamutakissa. Sopan tuoksusta lakanoissa. Tekstiviestin piippauksesta kun Hoki laittaa viestiä. Ja siitä hiljaisuudesta jonka Poika minulle antaa. Nautin tästä kaikesta.
Ja olen tunnevammainen kun en osaa ajatella tekeväni mitään väärää.
Enkä olekaan tehnyt, paitsi Miehelle. Mutta meillä on historiamme ja nyt minulla ei ole häntäkään kohtaan muuta velvoitteita kuin olla ihminen ihmiselle.

Lopuksi aion valaista teille näitä koodinimiä. En niiden alkuperää, vaan ihmisiä niiden takana.
Pojan ja Miehen tietävät varmasti kaikki jotka tätä blogia ovat lukeneet enemmän kuin tämän yhden postauksen, siihen en jaksa paneutua.

Hoki:
Hoki on mies jonka tapasin bileissä joissa olin Pojan kanssa. Hoki tuli bileisiin minun vuokseni, yksin. Poika veti hirveät draamat siitä että kaulailin jonkun toisen miehen kanssa. Vaikka olimme menneet bileisiin ystävinä. Jouduin hylkäämään  Hokin bileisiin Pojan kiukuttelun takia, mutta onneksi? hän pyysi minua jäätelölle seuraavalla viikolla. Onneksi? En tiedä.
Olemme siis tunteneet kohta pari kuukautta. Ei seksiä? Hän etsii vaimoa ja äitiä lapsilleen. Minä en todellakaan ole se ihminen. Sen lisäksi Hoki on helvetin vaikea ja hankala ihminen. And this is coming from me... Aika perus "ainoa lapsi", en silleen ihmettele että on yli kolmekymppisenä vielä sinkku.
Pitkä ja komea kuitenkin.

Soppa:
Sopan kanssa me ollaan tunnettu yli vuosi. Me tavattiin viime kesänä yksissä kesäjuhlissa. päädyttiin lähtemään pienellä porukalla baariin ja Soppa "roikku" mussa koko illan, silleen tahdikkaasti kuitenkin. Ei käyny päälle ja kehu ilman että se kuullosti kornilta. Päädyttiin kaikki Sopan luo jatkoille, mutta pussailua suurempaa ei tapahtunu. Soppa pyys mun numeroa ja vietettiin seuraavalla viikolla juhannus yhdessä.
Mä seurustelin hyvin vahvasti Miehen kanssa vielä sillon, joten moraalittomana heitukkana päädyttiin seksisuhteeseen. Hetken aikaa viime syksynä meillä oli taukoa, mutta tää koko vuos ollaan taas painittu aika säännöllisesti.
Soppa on mua paaaljon vanhempi ja sellanen ööö, ihana. Sen kanssa ei ikinä tarvii stressaa mistään, kumpikin tietää mikä on pelin henki mutta arvostaa toista. Me jutellaan kaikkee, mut ei oikeestaan sillee mitää.
Soppa on kestävin mies mitä mulla on koskaan ollu. Se voi vetää pariin tuntiin seittemänki kertaa kevyesti.
Jajoo, salettiin sillä on lääkitys siihen. Mutta sama se mulle on, ei nää oo mitkää olympialaiset, doping on sallitttua tällä areenalla.