Perjantai.
Systeri tuli alkuillasta meille. Kiharettiin mun tukka, meikattiin mut ja valittiin mulle vaatteet. Minä join punaviiniä ja yritin piilotella jännitystä. Poika tulisi tänään Helsinkiin.
Systeri oli luvannut hakea meidät baarista, ja kun sillä ei ollut mitään tekemistä mä pyysin sen henkiseks tueks alkuillaks. Samalla se toki sai toimia kuskina myös kaupunkiin päin mentäessä.
Mentiin Poikaa vastaan juna-asemalle. Jännitti ihan perkeleesti.
Kävin poimimassa Pojan talteen ja suunnattiin baariin.
Oli paljon kivempaa mitä olin odottanu. Paljon. Mä olin ihan varautunut että mulla olis aivan vitun tylsää ja hirveetä. When you expect nothing....
Paitsi, yks mies, kenet olin tavannut aikasemmin samana päivänä, tuli sinne bileisiin. Tapaamaan mua. Yksin.
Se bongas mut sieltä ihmisten joukosta ja tuli juttelemaan, tosi mukava, tosi söötti. Poika suuttui ihan selvästi. Ei sanonut mitään.
Mentiin tanssimaan sen miehen kanssa. Poika änkes mukaan, vaikka se oli ite hengannut "kaverinsa" (vanha pano, ei edes tiedä että mä tiedän että ne on ollu "sillai"). Se oli tosi noloa. Se mies oli ihan ihmeissään että mitä toi tuli tohon riehumaan? Sit ku mä pussasin sitä miestä, all hell broke loose. Poika suuttu ihan oikeasti ja alkoi kiukuttelemaan. Enkä mä tahtonut sen mieltä pahoittaa, en todellakaan.
Saatiin tilanne selviteltyä. Poika tahtoi pussata. Suulle. Niin että se mies näki. Ihmetteli varmaan että mitä vittua noi KAVERIT tossa sekoilee.
Ihan sama.
Pussasin myös tyttöä. Oli ihanaa. vaihdettiin numeroita. Toivon että nähdään vielä.
Lauantai.
Maattiin Pojan kanssa mun luona koko päivä. Syötiiin, pantiin ja katottiin telkkaria.
Pussailtiin. Pidettiin koko ajan kädestä kiinni. Siliteltiin. Oli outoa.
Oli sellanen ihanaaihanaaihanaakaikkionihanaa-fiilis ja samalla takaraivossa ryskytti ajatus siitä ettei Poika varmasti ajattele samalla tavalla. Onneks tuli myös hetkiä jolloin mun pään sisällä näytti tältä ?!?!?!*€$£@"###=????! kun mietin että miten Poika voikin olla niin poika eikä ymmärrä mua ollenkaan. Valitettavasti niitä hetkiä tuli kuitenkin liian vähän.
Tehtiin illalla tortilloita. Katottiin telkkaria sylikkäin. Mentiin nukkumaan sylikkäin.
Sunnuntai.
Herättiin. Ei sylikkäin. Pantiin. Tai rakasteltiin, niinku Poika sanois. Sen mielestä me rakastellaan. Koska meillä on tunnetta mukana. We make love, we dont fuck. Niin se sanoi. Mä kysyin että how can it be love making if there is no love? Se ei osannut vastata.
Juotiin aamukahvit ja lähdettiin kaupunkiin.
Käytiin aamupalalla ja käveltiin ympäri kaupunkia pari tuntia. Se sai kuulla saavansa kyydin kotiin. "kaverilta". No on se varmasti kaveri, mutta kaverilla ei taaskaan ollut nimeä. Se oli siis tyttö. Tiesin mä sen muutenkin, mutta ärsytti.
Mentiin autolle hakemaan sen kamoja ja se sen kyyti ilmoitti että se tulee hakemaan sen kaupungista.
Hengattiin hetki, pussailtiin. Se sanoi että sillä on ollut kivaa. Mä hymähtelin. Ärsytti jättää hyväisiä niin.
Jossain kohtaa se sano että kyllä mä voin jo lähteä jos mulla on kiire. Se ties kyllä ettei oo. Se ei tahtonut että mä näen sitä sen kaveria tai että se sen kaveri näkee mua. Joten mä sanoin lähteväni kyllä. Se halus vielä pussata ja sanoi että ilmottele jos oot tulossa kulmille. Sanoin joojoo, moikka! ja lähdin.
En usko että me enää nähdään.
Plus Hämmentäjä laitto just äsken viestiä.
Vittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti