Poika tulee tänään Helsinkiin.
Tämän viikonlopun jälkeen en usko että me enää näemme. Ehkä emme pidä enää edes mitään yhteyttä.
Tämä viikonloppu on Miehen kanssa uhrattu "harkinnalle". Mitä kumpikin on valmis tekemään tämän suhteen eteen? Kuinka paljon tässä on enää mitään mitä pelastaa.
Pari päivää sitten helvetti repes. Huutoa, itkua, kiukkua, raivoa.
Mieskin sanoi että erotaan, en halua olla tässä.
Minä sanoin että vittu selvä sitten.
Tilanne laukesi. Ei huutoa, eikä itkua ja potkua.
Pelkkää rehellistä keskustelua.
Sovittiin että viikonloppu vietetään erillään ja mietitään.
Tällä kertaa minusta oikeasti pitkästä aikaa tuntuu siltä että tällä suhteella voisi vielä olla joku tulevaisuus.
Josjosjosjosojs. Jos sitä ja tätä.
Vietän viikonlopun pojan kanssa. Pidän hauskaa, kellun hänen ihanuudessaan, nukun hänen kainalossaan, patsastelen hänen huomiossaan ja sunnuntaina saatan hänet juna-asemalle ja jätän hyvästit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti