Tuskin onnistuu. Ei mikään koskaan onnistu sen kanssa.
Viimeksi tein ex-tempore reissun hänen kaupunkiinsa koska olin ollut lähellä landeilemassa.
Ei onnistunut tapaaminen, koska se naikkonen josta puhuinkin jo aikasemmin, oli muuttamassa viikoksi hänen luokseen.
Sanoinkin hänelle että "you really know how to make a girl feel special".
Special. Erityinen. Tärkeä. Siltä ei kyllä tunnu.
Kerran poika sanoi kyllä, että olen hänelle tärkeä.
Ei kyllä tunnu siltä.
Yritin äsken tiedustella häneltä että onko hän koko jussin töissä, on kuulemma. Aaton ja myös päivän.
Ei kysyny miten niin? Olisitko ollut tulossa? Ei mitään.
Viestin alussa pahoitteli ettei ollut vastannut. Iski siivousinto. Ahaa? No tervetuloa tännekin sit vaan siivoamaan, jos on noin innokasta. Tai oikeastaan, Mies ehkä ihmettelisi. Ei tarvitse sittenkään tulla.
Kysyin uudessa viestissä sunnuntaista. Silläkin uhalla että toistan itseäni; tuskin onnistuu. Ei mikään ikinä onnistu.
Mä oon koko ajan väsynyt. Mä en oo aikasemmin ollu väsyny. Nykyään oon koko ajan.
TänäänKIN nukuin päikkärit. Miehen kanssa sohvalla kuorsattiin kilpaa. Mies nukkuu tosin edelleen.
Eilen en nukkunut päikkäreitä, mutta jouduin keskittymään siihen etten nukahtaisi.
Iltasin väsyttää silti. Ennen jos mä nukuin päikkärit, valvoin koko yön.
Valitin asiasta ystävälleni ja hän sanoi että stressistä johtuu.
Mä en stressaa. Oikeasti stressaa. Ikinä.
Asiat kyllä tapahtuu ilman stressiäkin.
Ehkä mä alintajunnassani stressaan tätä tyhmää tilannetta jonka olen ihan itse aiheuttanut.
Onneksi viikon päästä alkaa kesäloma. Voin nukkua aamusta iltaan neljä viikkoa putkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti