Voi elämän kevät.

Mä oon aina ollu sitä mieltä että kaikenmaailman kevätmasennuksen -ja flunssat on ihan ihme paskaa. Miten joku voi siitä masentua että aurinko paistaa ja on lämmin?
Ja miten joku voi tulla kipeeks keväällä?
Vastaus?
Masennuksesta en tiedä, musta se on muutenkin nykynuorison haihattelua mutta tää flunssa. Aijumalauta mua korpee. Kevätflunssa? Mulla. Haistakaa paska.

Kannattaa todellakin luottaa siihen ikkunasta näkyvään maisemaan joka oikeen hehkuu lämpöä ja kesää ja kaikkea, ja lähteä ulos ilman takkia ja laittaa jalkaan vaan legginsit ja ballerinat. Ja vittu en todellakaan ala kuvaamaan mitä päivän asu-paskaa, jos teitä kiinnostaa miltä mä näytän minäkin päivänä ni tulkaa kattomaan.

 Nyt on flunssa. Yskittää ja nenästä valuu räkää. Päähän sattuu ja väsyttää. Menin tänään kuitenkin töihin koska oon marttyyri. Töiden jälkeen sitten raahustin Töölön Mehiläiseen, jossa yliempaattinen ja pirteä naislääkäri totesi että "laitan sulle loppu viikon sairaslomaa, sä oot varmaan tosi väsynyt". Okei? Mä oon aika väsyny muutenkin, et voisitko laittaa loppuelämän?

Valhe.
Mä en oo väsynyt oikeestaan koskaan. En iltasin ku meen nukkumaan, jos oon siis saanut nukkua aikasempana yönä normaalisti, meen siis vaan nukkumaan koska kello näyttää jotain sellasta lukemaa joka indikoi että pitäis laittaa pää tyynyyn ja silmät kiinni. Voin valvoa koko yön, olematta väsyny. En tietenkään ole mikään yli-ihminen jos joku dille nyt niin luuli. Jos valvon koko yön, aamulla väsyttää, tiettykin hei! Mutta jos nukun esim. 6 tuntia yössä, ei mua aamulla väsytä. Voi vaatia aika ponnistuksia päästä sängystä ylös, mutta kun sieltä sitten nousen, olen ihan pirteä. Väsymys on joku junttipettereiden keksimä läppä. Ps. En ikinä nuku päiväunia! Ne vasta vittu turhuuden huippu onkin.

Oonkin vissiin jo aika monta kertaa sanonu et kevät on vitun ihme vuoden aika. Jos en oo, ni nyt sanon. Keväällä jengi alkaa sekoilee. Ne muodostaa parisuhteita ja eroaa.

Toiset muodostaa parisuhteita koska on niiiiiiin siistiä kesällä mökkeillä yhessä ja leikkiä kotia. Toiset eroaa koska on niiiiiiin siistiä kesällä rehata ja sekoilla ympäriinsä, millon kenenkin kanssa. Jos sattuu olemaan voittaja, niinkun allekirjottanut on, niin voi tehdä molempia.
Nimimerkillä, muutinpa parisuhdestatukseni avoimeen suhteeseen. Niin se elämä heittelee. Ja joojoo, en oo tänne mitään parisuhdepaskaa kirjottanu, enkä ajatellu alkaa kirjottamaankaan (toisaalta en mä ajatellu ikinä ehdottaa tulevalle aviomiehelleni muiden panemistakaan, mutta kuinkas kävikään) mutta nyt ajattelin hieman aiheesta avautua. Parisuhde on vitun kimurantti on hankala juttu. Samaan aikaan se on kuitenkin niin tylsä, arkinen ja kuiva instituutio että jos se olis niin hankala ja kimurantti niin eihän sitä kukaan jaksais. Paitsi jotkut vitun tylsät pystyyn kuolleet fossiilit.

 Parisuhteessa kaikki on niin turvallista. On se joku kenen kainaloon kömpiä illalla. ja siitä samasta kainalosta voi herätä miettimättä että aikookohan toi kohta lähteä vai voitaisko vielä tehä jotain? Parisuhtessa voi kiukutella ja oma vitun hirveä ja hankala oma itsensä (joskus, ei kannata koko aikaa olla, muuten käy niin että saat yksinäs olla) ilman että toinen lähtee samantien nostelemaan. Mitä parisuhde siis on? Turvallisen tasasta taetta siitä että toinen on siinä vierellä. Siis tylsää, ei mitään haastetta missään. Paitsi ehkä siinä ettei vedä toista paistinpannulla kuulaan kun se tuo väärää pyykinpesuainetta kaupasta.

Sinkkuilu taas on vitun kimurantti ja hankala juttu. Ikinä kun tarttis, ei oo ketään kenen kainaloon kömpiä. Ja sillonkin kun on se joku kenen kainalossa kölliä, joutuu koko ajan miettimään että aikooko toi nyt lähteä ja mitä se musta haluaa? Eikä sille jollekulle voi todellakaan kiukutella ja olla oma nenääkaivava ja verkkareissa piereskelevä oma itsensä, ellei tahdo että se joku ottaa ja lähtee ku hauki rannasta. Toisaalta, ei tarvii käydä sisäistä taistelua siitä että onko väärän pyykinpesuaineen ostaminen tarpeeksi hyvä syy fyysiseen väkivaltaan. Sen pyykipesuaineen kun joutuu aina itse ostamaan. Myöskään ei tarvitse selitellä kenellekkään miksei ole jaksanut siivota tai että miksi tuli kotiin vasta seuraavana aamuna. Ei tarvitse ilmottaa kenellekkään että aikoo lähteä rimpsalle, keskellä viikkoa, ihan ilman mitään syytä. Voi tehdä ihan mitä huvittaa, ilman että tarvii miettiä kenenkään mahdollisia loukkaantumisia tai tunteita ylipäätään. Tietenkin sinkkunakin kannattaa vähän fundeerata niitä kanssaihmisten fiiliksiä, jos ei tahdo ihan ypöyksin päätyä elelemään.
Mitä sinkkuilu on? Vapautta olla varma siitä ettei ole tilivelvollinen kenellekään ja vapautta olla täysin yksin. Mahdollisuutta olla yksin tai hetkellisesti jonkun kanssa. Hirveää epävarmuutta ja jatkuvia pohdintoja siitä mitä joku muu ajattelee.


 Mutta jos pystyy yhdistämään nämä kaksi elämänmuotoa, voitaisiinko silloin olla lähellä täydellistä harmoniaa? Tuskinpa nyt kuitenkaan. Totaalinen kaaos on todennäköisempää, mutta mistään ei voi olla varma ennen kuin kokeilee. Hei! Kattellaan!