Things you shouldn't know...

Meillä on Pojan kanssa yhteinen tuttu.
Tai oikeastaan tämä neiti on minun ystäväni johon Poika on tutustunut vajaa vuosi sitten yhteisen harrastuksen kautta.

Kun tajusin että Poika tuntee tämän neidin, meinasi usko niin sanotusti loppua.
Miten maailma voi olla näin helvetin pieni?

Kävin eilen kahvilla tämän neidin kanssa. Olisin samalla halunnut tavata pojan. Ohimennen, nopeasti kahvitella. Vaihtaa vaikka vain pusuja. Tämä on ällöttävää ja täysin päinvastaista mitä alunperin halusin ja mistä on  Miehen kanssa sovittu! Hyi minua.
En kuitenkaan nähnyt Poikaa, koska hänellä oli kiire. Kiire koska eräs ystävä muuttaa hänen luokseen viikoksi.
Mainitsinko jo että tämä ystävä on nainen?
Nainen jota Poika on pannut. Harrastanut seksiä hänen kanssaan. Nussinut. Hässinyt. Köyrinyt. Uittanut melaansa hänessä. Olinko mustasukkainen? Mahdollisesti. 


Neidin kanssa kahvittelu venähti 12 tuntiseksi juorumaratooniksi. Teki hyvää. Syödä, juoda, polttaa tupakkaa, nauraa vedet silmissä ja puhua vakavia.
Aika paljon puhuttiin Pojasta, hänen tarkoitus peristään, rehellisyydestään ja siitä kuinka itse valehtelen Pojalle Miehestä.
Jännää on, että siitä kuinka valehtelen Miehelle Pojasta, ei puhuttu juurikaan.

Tänään neiti oli käynyt Pojalla kylässä. Tiedustelumatkalla. Vakoilemassa minulle. Ottamassa selvää että mitkä ovat Pojan motiivit.
Neiti soitti hetki sitten ja nyt minä kirjoitan tätä blogia, koska en tiedä mihin muuallekaan oksentaa tämä sekamelska.
Neiti nimitti minut soppamaisteriksi. Ei siksi että olisin jotenkin kova juomaan viinaa, vaan siksi koska olen erityisen taitava keittämään näitä soppiani.

Poika on tottunut pyörittämään pimuja. Nuoria neitejä. Pieniä tyttöjä. Ei naisia.
Sen huomaa. Mutta se kertoo myös siitä että Pojassa on tätä kuuluissaa "pelimiehen vikaa".
Neidille hän oli kertonut että haluaa "rauhoittua, settle down" ja mikä parasta JA kauheinta, ettei hänellä ole ollut muita naisia samalla. Ei hän edes halua. Hän on tosissaan.

Ihanaa. Ei, kamalaa. Eikun ihanaa.
Ei, kyllä se on kamalaa.
Minä annan Pojan ymmärtää että tässä on jotain ja silti itse olen suhteessa. Ja samalla syyllistän häntä siitä että joku nainen asuu hänen luonaan, kaveri pohjalla. Itse asun miehen kanssa, ihan suhde pohjalla.

Mä olen niin kamala ja surkea ihmisperse.

Viikonloppuna ajattelin lähteä Pojan luo, vaikka suutuspäissäni jo sanoin etten tule, on muuta.