Kompastuskivi numero 1

Avoimen suhteen kompastuskivi, luoja miten vammanen sana, numero 1.

Se kun toisella on menoa ja meininkiä ja itsellä ei mitään.
Reversed angle.

Minulla on sutinaa. Muutamaa erilaistakin sutinaa. Toinen on oikeasti liian ihana ja toinen on, tylsä kuin saapas.
Ja miljoona sellaista ehdotusta jotka ei kiinnosta pätkän vertaa.

Miehellä ei käsittääkseni ole mitään tekstiviestejä kummempaa.
Ja sekös Miestä vituttaa ja nakertaa. Avoimen keskustelun sijaan hän on viime yöjuoksuni jälkeen kiukuttelut ja mököttänyt kuin kolmevuotias. Muutaman kerran olen kysynyt mikä vaivaa? Ei vastausta, joten antaa olla.
Jos ei aikuinen mies saa suutaan auki, niin olkoon sitten hiljaa.
Ennen avoimesta suhteesta sopimista, hän itse totesi että suhteemme ongelma on hänen puhumattomuutensa ja että "hän aikoo muuttua" (voi luoja kuinka montaa kertaa tämäkin on käyty läpi...).
Hienostippa on hän tehnyt itsetutkistelua ja muuttanut itseään.
Ihan sama.

Toinen näistä "sutinoista", luoja miten idiootti sana, asuu vähän kauempana. Ja on liian ihana.
Jatkossa hänet tunnettakoon nimellä  Poika.
Hän on nuori, nuorin kenen kanssa olen ikinä ollut. Tumma, komea, vahvat piirteet.
Ei kauhean pitkä, mutta pidempi kuin minä. Hän opiskelee, mielestäni vielä ihan hienoon ammattiin, on omistautunut alalleen, intohimoinen. Mutta kovin nuori. Tavallaan poikamaisuus viehättää, mutta on hetkiä jolloin huomaan miettiväni että ei helvetti, grow up.
Surkean tästä tilanteesta tekee se, että minä pidän hänestä.
Se ei kuulunut sopimukseemme Miehen kanssa.

Kodin ulkopuolella sai leikkiä. Viattomia ja tunteettomia leikkejä. Viihdyttää itseään. Hakea jännitystä ja seikkailua. Ei ihastua. Ei etsiä uutta parisuhdetta kun vanha on tylsä. Ei treffailla, ei hengailla.
Seksiä ja jännitystä. That's it.
Nyt itse rikon heti tätä sääntöä.

Olen "hengannut" Pojan kanssa. Teimme ruokaa. Katsoimme leffaa. Kävimme kävelyllä. Nukuimme lusikassa. Aamulla siliteltiin ja paijaltiin ja tuotiin kahvia sänkyyn.
Ei näin.

En koe että minulla olisi mitään tulevaisuutta Pojan kanssa, vaikka itsekkäästi ja julmasti annankin hänen ymmärtää täysin päinvaistaista.
Mutta horjutan nykyistä parisuhdettani antamalla itseni ihastua muihin.
Ihastuisinko muihin jos parisuhteessani olisi kaikki kohdallaan?

En kai.

Ergo, parisuhteessani on vikaavikaavikaavikaa. Ja nyt olemme tehneet siitä vielä avoimen.
Antaen minulle kaikki työkalut tuhota se kaikki mitä olemme viiden vuoden ajan rakentaneet.
Ei sillä etteikö Mies olisi useampaankin otteeseen tarttunut moukariin ja horjuttanut suhteemme perusteita.
Muilla naisilla.

Keskustelin erään ystäväni kanssa aiheesta. Hän itse elää avoimessa suhteessa. Yritin kysellä häneltä miten se onnistuu, olenhan itse jo ylläpitänyt tätä avoinsuhde-farssia kolmisen viikkoa. Heillä oli aivan eri säännöt ja aivan erilainen meininki kuin meillä?!
Ehkei avoin suhde ole mikään paikkauslaastari huonoon suhteeseen, mutta ehkä avoimen suhteen kautta voi tajuta suhteensa tilan paremmin ja joko pehmeästi totutella ajatukseen että ero tulee, tai havahtua siihen kaaokseen jota suhteeksi kutsuu ja oikeasti alkaa työstämään sitä suhdetta. Eikä niitä muita tyyppejä.