En tiedä mitä ne olis.
Vituttaa.
Ja samalla kuitenkaan ei vituta. Kyllä tää tästä.
Mutta avaan tätä vitutusarkkua nyt kuitenkin.
Vituttaa että meidän parisuhde on ajautunut tähän tilanteeseen ettei me voida edetä ilman näin radikaaleja peliliikkeitä. Tavallaan sitä toivois että vois olla vaan hyvin yksioikoinen ja tylsä ihmisyksilö jonka mielenliikkeet ei muistuttais pallosalamaa, vaan vois olla onnellinen siitä mitä on ja keskittyä niihin hyviin jo saavutteuihin asioihin.
Mutta kun ei, niin ei.
Poika ärsyttää mua. Ja niin monella eri tasolla.
Ärsyttää ettei se oo, noh mies. Ja en siis tarkoita Miestä, vaan miestä. Se on vielä poika.
Pieni poika, joka selvästi etsii itseään ja yrittää kovasti välttyä särkemästä itseään.
Mä oon ymmärtänyt että se on särkenyt itsensä kolme vuotta sitten, muta yrittää esittää ettei niin ole käynyt.
Ihmiset jotka parisuhteen päättymisen jälkeen ovat vielä ystäviä, ne kusettaa. Ne on ylpeitä ihmisiä jotka ei halua myöntää että sattu kun jätit. "Ystäviä ex:n kanssa"- jep.
Ärsyttää että tykkään Pojasta. En osaa edes sanoa miksi?
Ulkoisesti Poika on todella silmää miellyttävä, mulla ei varmaan koskaan oo ollu sellasta miestä. Ei ihan niin pitkä kun tahtoisin, mutta en anna sen haitata.
Sen päänsisäisistä liikkeistä ei ota selvää kukaan. Ei varmasti edes itse tiedä mitä suurimmanosan ajasta miettii.
Enkä mä ymmärrä miksi mä niin kovasti tahdon sen sielun elämää ymmärtää, kun ei mulla ole tarjota sen sielulle mitään.
Ei mulla ole lupaa sellaiseen.
Silti annan sen ymmärtää jotain ihan muuta. Miksi?
"tylsä kuin saapas"-mies notkuu linjoilla. En oo sanonu vielä että bon voyage, mutta en ole antanut ymmärtääkään mitään. Katsotaan.
Tylsä kun saapas on helvetin pitkä kirjottaa, tunnettakoon tää tyyppi nyt sit vaikka Jenkkinä.
Jenkki haki mut töistä, sillä on hieno auto. Mä tykkään hienoista autoista. Mun mielestä miehelllä pitää olla auto. Miehelle isolla ämmällä, ei oo autoa ollenkaan, ei edes ajokorttia.
Jenkki ajo meidät sen luo. V8:n murina toi mieleen entisen elämän. Antaa sen olla nyt.
Jenkki grillas ja me syötiin. Se oli ostanut mulle siideriä.
Katottiin elokuva, jonka minä sain valita. Yllättäen valitsin ihan päin helvettiä ja se leffa oli ihan perseestä.
Käytiin saunassa.
Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään.
Sanoinko jo? Ei mitään.
Se ei yrittänyt mitään.
Jossain kohtaa se sano että pitäiskö mennä nukkumaan?
Vastasin lähteväni kotiin.
Ja niin mä sitten lähdin.
Matkalla kotiin mä tunsin huonoa omaatuntoa.
Olin luvannut Pojalle että jos tulee muita miehiä niin kerron siitä.
En todellakaan kertonut.
Enkä kerro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti