Intiimi kanssakäyminen.

Tähän blogiin tullaan eniten hakusanalla "seksi".
Täällä ei kyllä oikeasti kauheesti seksistä puhuta.
Ainakaan niinkun noin suoraan. Eikä kyllä oikeasti edes epäsuorasti. No nyt puhutaan.

Ýllä-vitun-tys, mä tykkään seksistä.
Mutta seksiä ja tunteita osaan harvoin erotella.
Enkä mä ihan täysin ymmärrä tunteetonta seksiä. Ymmärrän kyllä ideana sen fyysisen tarpeen, johon ei välttämättä haluta sotkea tunteita. Mutta ei siitä pääse mihinkään että seksi jossa on tunnetta mukana on huomattavasti nautinnollisempaa.

Miehen kanssa seksi on hyvää. Nykyään hyvää. Ennen siinä oli intoa ja uutuuden viehätystä, mutta myös räveltämistä ja ihme kokeilusekoilua.
Nyt kun on saatu perustekniikat haltuun ja tiedetään että mikä kummankin "laivaa kelluttaa", on hommat vähän arkistuneet.
Ja se neropatti joka tähän tulee huutelemaan että "meidän parisuhteessa ei seksi ole 10 vuodenkaan aikana tylsistynyt" niin voitkin samantien vaikka vetää itteäs lättyyn ja sen jälkeen kätellä itseäs onnittelun merkiks siitä että oot onnistunut 10 vuotta kusemaan itseäs noin taitavasti linssiin.

Parisuhde arkistuu ja siinä samalla seksi. Ei se tee siitä seksistä erityisesti huonompaa, mutta ei se vaan oo yhtä jännittävää kun sillon ekoilla treffeillä kun kuumeisesti mietit että "ajattelekohan toi että oon ihan horo jos heti annan, no ihan sama! annan silti". Äläkä valehtele siellä, annoit kuitenkin.

Pojan kanssa seksi on jännittävää.
Tekniikat kusee ihan huolella, ja kokonsakin puolesta Poika on ihan poika Mieheen verrattuna.
Ja se neropatti joka tähän tulee huutelemaan että "ei se munan koko vaan se miten sitä käyttää" niin voitkin mennä nurkkaan häpeämään, kyllä muakin vituttais olla naimisissa jonkun pienimunasen erkki-petterin kanssa.


Kyllä se koko nyt vaan valitettavasti merkitsee. Ei kaikkea, samalla tavalla kun seksi ei merkitse suhteessa kaikkea. Mutta aika nopeasti se suhde kuivuu kasaan ilman seksiä. Ainakin noin yleisesti ottaen normaaleilla ihmisillä.
Ja nyt sinä "ei olla 15 vuoteen sekstattu ja kaikki on pöörfect"-tyyppi voitkin mennä miettimään sitä normaaliuden käsitettä.

Takaisin Poikaan.
Poika on kokeilunhaluisempi. Se tietää mistä se itse tykkää eikä jännitä. Selvästi kuitenkin arkailee mun kanssa kovempia otteita. Ei uskalla olla ihan niin raju kuin haluaisi, mikä on aika ikävää.
En tiedä voisko tämä ilmiö johtua siitä että olen kuulemma antanut itsestäni ensin "ujon naapurintyttömäisen"-kuvan.
Note-to-self: et ole ujo, etkä naapurintyttö, älä huijaa ihmisiä.
Tekniikan puutteen korvaa into ja se himo. Kun toinen on uusi ja jännittävä. Kun on niin tyhmä että on alkanut pitämään toisesta, se halu. Sitä vaan riittää.
Ei ole arkea. Ei tarvitse pestä pyykkiä, tiskata tai suunnitella parvekekukkien ostoa.
Voi vaan olla ja haluta sitä ihmistä siinä vieressä.
Ei tarvitse miettiä että "vittu miks toi urpo ei taaskaan voinu laittaa väliovea kiinni?" tai suunnitella seuraavan viikon ruokalistaa. Voi vaan olla ja haluta.

Tottakai se on upeeta. Vaikuttaa oikein paratiisilta.
Mutta ihan niinku aina, paratiisissa on käärme, ja näissä seksijutuissa se käärme on arki.
Arki tuhoaa seksin.
Jos joka kerta kun mä ajattelen että nyt pitää taas vittu siivota ja imuroida, tiskata, pestä koira,  käydä kaupassa, ikkunatkin on ihan paskaset ja vaatekapit sekasin, mä ajattelisinkin että voi elämä toi ihminen kenen kanssa mä tän via dolorosan jota elämäksi kutsun jaan, on ihana ja seksikäs, mä HALUAN nyt, niin tottakai se seksi olis upeeta ja sitä olis koko ajan.

Valitettavasti jonkun on ylläpidettävä tätä huushollia ja se ei seksillä onnistu.
Ja ps, vaan teille noppanoposille, mulla käy siivoja. EI AUTA!